Täällä taas

Blogi ei ole vielä (ainakaan, ehkä, toivottavasti) kuivunut kokoon, intoa kirjoittamiseen ei vaan ole ollut pätkän vertaa enkä kyllä kieltämättä ole avannut konettakaan kohta varmaan kahteen viikkoon, mitä nyt vähän facebookia ja paria blogia seuraillut puhelimen kautta. Muutaman viime viikon aikana olen tuntenut pelottavan monta kertaa, että olisi vain parasta luovuttaa, pakata kamat kasaan ja lähteä kotiin. Samalla hetkellä sitten kuitenkin mietin, että mulla on ihana työ, huippuhyvä työdiili ja ainutkertainen mahdollisuus tehdä tätä hommaa näin niin kuin nyt teen. Jos lopettaisin tähän, en ikinä enää tulisi saamaan samanlaista mahdollisuutta ratsastaa, kehittyä ja kilpailla. Ja tätä mä kuitenkin halua tehdä ja tykkään kovasti siitä mitä teen. Viime päivät ovat jo menneet vähän valoisammissa merkeissä, ehkä se tästä lähtee taas helpottamaan. Jokaisella on joskus huonoja hetkiä, ehkä se nyt on vaan mulla. Pakollahan ei voi tehdä mitään määräänsä enempää tai hajoaa pää, toivon kuitenkin totisesti että saan motivaation takaisin ennen kuin on oikeasti aika kääntää auton nokka kohti Suomea. Joku päivä mun pitää vielä jatkaa opiskelua ja tehdä jotain fiksuakin elämälläni, mutta vielä ei ole se aika - nyt mun aika on olla täällä ja ratsastaa, nauttia superhienosta hetkestä mun taipaleellani :)

 

Kumihanska oli mun kanssa samaa mieltä - tiputin sen siis ihan sattumanvaraisesti lattialle ja näin kävi

Suklaa auttaa kaikkeen! Varmaankin maailman parasta laatuaan, ja samalla kalleinta. Yleensä en malta tätä ostaa, mutta nyt sain halvnnuksesta :)

 

Mun pomolla on mennyt nyt puurot ja vellit ihan täysin sekaisin. Meillä on paljon amerikkalaisia asiakkaita ja heille pitää yleensä olla helppoja, kivoja, easy going-hevosia M-luokkiin ja siitä eteenpäin. Ja mitä mulla seisoo tallissa - varsoja!  Mulle tuli kaksi 2-vuotiasta oria ja kaksi 3-vuotiasta tammaa, sitten on tämä 4-vuotias racepony joka menee melkeinpä kolmivuotiaasta. Ratsastan myös toisella tallilla 4-vuotiasta Cleo-tammaa. Tällä hetkellä kaikki 2v ja 3v babyt vaan kierää kävelykonetta ja rullailee ylämäkeen juoksumatolla + tietty jotain käsittelyjuttuja ja kauneudenhoitoa tulee harrastettua niiden kanssa. Tammoja ruvetaan laittamaan pian satulaan, mutta mun ei kuulemma onneksi tarvi olla se joka kiipeää ensimmäisenä kyytiin, mulla ei oo kunnolla aikaa tehdä sitä.  Lisäksi vanha tuttu Cool Cat (7v holsti-tamma) tuli takaisin kotiin, mutta sillä on tällä hetkellä jalassa jotain häikkää ja maanantaina saan lisätietoa hevosen jatkosta, eli kuinka kauan lomailee ja koska saa ruveta taas ratsastamaan. Ensi viikolla päiden määrän pitäisi lisääntyä vielä yhdellä uudella 5-vuotiaalla tammalla. Sitten rupeaakin olemaan pikkuhiljaa lukumäärä täysi, varsinkin nyt kun teen vielä aamupäivää toiselle työnantajalle, tai muuten loppuu vuorokaudesta tunnit. Pitäisi kuvata näiden naamat joku päivä ja pistää tännekin esille. Noh, ehkä näistä nuorista tulee sitten isona hyviä, ainakin paperit puhuvat puolestaan eikä mun pomolla kyllä huonoja hevosia olekaan, paitsi toi täykkäri. Blogin nimeä viitaten, uskon ja toivon että työskentelen tulevaisuuden GP-hevosten kanssa.

 

Voerden kisat 29.9, viimeiset ulkona tälle vuotta

Yhdet kisat kävin hyppäämässä 4.10. 8 virhepistettä ei nyt ole mikään kehuttava tulos A**-luokasta, mutta fiilis oli hyvä ja ite ratsastin paljon, paljon paremmin mitä viime kisoissa (jossa kielsin pihalle luokassa A*, heh heh..). Ite olin ihan tyytyväinen ja pomo oli tyytyväinen, joten alles gut. Mulla oli kyllä radalla hivenen päätön kana-olo, hevonen juoksi ja mä yritin sinnikkäästi kääntää sen tolppien väliin, tietoakaan mistään muusta. Parissa pienemmässä kaarteessa sain ratsastettua hevosta vähän takaisinkin ja paremmin kasaaan jolloin hypytkin olivat paljon parempia, muuten se viipotti. Nyt on vapaa ja ensi viikonloppuna pitäisi hypätä taas. Täälläkin ollaan vihdoin siirrytty hallikauteen, hyvästi nurmihokit! Saksan hallikisat on ihan okei, aina on verryttelymaneesi ja ratamaneesi erikseen, ei siis mitään hetken verryttelyaikoja ja ulkosalla kenailua.

 

Mun vanhemmat kävivät visiitillä täällä ja käytiin mm. Kölnissä kiipeämässä 533 porrasta tuomiokirkon torniin, ja alas tottakai sama määrä. Vähän piti puhaltaa kiivetessä, mutta reippaasti tallattiin kerralla ylös asti ilman turhia hengähdystaukoja. Näyttävä kirkko ulkoa katsottuna, mutta sisältä aika tylsä. Ja hei, mä sain suomalaista ruisleipää ja Fazerin lontoon rae-suklaata! <3

 

Säät on pikkuhiljaa kylmenemään päin, nyt pari päivää on tullut vettä ja ollut muutenkin aika kalikali, mutta tätä ennen oli kyllä ihan huippukelit monta viikkoa, helposti tallasi farkuissa ja topissa menemään ja näinkin oli liian kuuma.

 

Vielä kelpaa, 1.10.2013

Kölnin tuomiokirkko

Köln