Huikee viikonloppu!

Mun koko viikonloppu oli niin kiva, ettei voi kun odotella seuraavaa yhtä hauskaa. Perjantaina illalla istuttiin tallilla tyttöjen kanssa syöden pitsaa ja pitäen hauskaa porukalla. Se on ihanaa kun voi olla tosi kivaa kuitenkaan varsinaisesti tekemättä mitään, jutellen vaan niitä näitä - tarvii vain hyvät kaverit ympärilleen jaa nauru on taattu.

 

Lauantaina tein tallia kaikessa rauhassa ja kävin kisoissakin seuraneitinä. Iltapäivällä/alkuillasta katsottiin tallilla telkkarista Schalken jalispeliä talliporukalla ja hävisivät rumasti, Schaaaalke null vier, niin kuin tapana on lauleskella. Itsehän en sitten tykkää jalkapallosta piirun vertaa enkä ymmärräkään siitä mitään, mutta täällä sitä on ihan kivakin katsoa porukalla. Nää ihmiset on niin totaalisen hulluja yhdestä pelistä, että tunnelmaan pääsee väkisinkin. Kerran käytiin katsomassa kaverin kanssa peliä ihan paikanpäällä stadionilla 60 000 muun fanin joukossa, tää oli niin hienoa! Pelin jälkeen kävin kotona laittamassa itseni valmiiksi illan rientoihin, ja sen jälkeen suunnattiin kahden kaverini kanssa baariin. Banaani mukana pääsi ilmaiseksi sisään ja baarissa (tai discossa, niin kuin täällä on tapana sanoa) oli kaksi minion-hahmoa (isoja, ihminen sisällä) elokuvasta Itse Ilkimys. Musiikkina soi aina välillä minionien Banana Song ja porukka pärräsi puhallettavilla vapputorvillaan asiaan kuuluvasti. Saksalaiset..

 

Vielä turvallisesti jalat maassa

Sunnuntaina tein vaan aamupäivän työt ja mun varsinaiselta pomolta mulla olikin vapaa. Lähdin taas kaverin kanssa pitämään kivaa. Ensiksi käytiin syömässä jotain aamupalan jatkeeksi ja sitten mentiin Kletterwaldiin kiipeilemään. Siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran huomasin apinarata-rakennelmat, oon halunnut mennä sinne. Kletterwald on siis iso, puihin rakennettu rataverkosto, jonne pääsee kiipeilemään. Ratoja on eri vaikeusasteisia ja eri korkeuksissa, ylimmät 14 metrin korkeudessa. Tehtävät eivät olleet mitenkään kamalan vaikeita, mutta osa tietysti vähän jännätti ja välillä joutui vähän käyttämään aivojakin. Kokonaiset kaksi tuntia vietettiin metsässä ja meillä oli niin kivaa! Kletterwaldin jälkeen käytiin uudestaan syömässä vaikkei mun ollut enää edes nälkä, tällä kertaa dönerit. Döner on tuttu saksalainen pikaruoka, pitaleivän välissä tavallisesti kebab-lihaa, erilaisia vihanneksia sekä kastiketta. Nam :) Dönerin jälkeen käytiin tottakai vielä jätskillä, sitähän voi syödä aina! Baari-yön ja aktiviteetteja täynnä olevan päivän jälkeen uni maittoi kummasti ja nukahdinkin jo ennen yhdeksää kirjan ääreen.

Viel Spaß!

Keskittyneenä

Tyylillä



Allekirjoittaneen tyylinäyte

Piiitkä flying fox

 

Kuulumisia

Pahoitteluni pitkästä postaustauosta, mutta täälä kaikki on sujunut varsin tavalliseen tapaan enkä oikein ole saanut mitään erikoisempaa postausta aikaiseksi. Suunnitelmissani on kuitenkin kirjoittaa mm. Saksan hevoskulttuurista, hevosten varustamisesta / suosituista ja laadukkaista varusteista, tallimiljööstä, mun omasta hevoshistoriasta, siitä kuinka päädyin tänne jne. - kirjoittaa jotain muutakin päiväkirjamallista poikkeavaa.

Ylimääräistä enegriaa pursuava Lee Pocco on ollut tänään ja eilen ihan tavattoman ihana! Maanataina kipusin sen kyytiin ja menin koulumaneesiin, jossa oli ennestään 2 hevosta. Normaalisti fresh mutta täysin fiksu LP päätti sitten tiputtaa viimeisenkin ruuvin päästänsä ja muuttui ihan villivarsaksi. Toisia hevosia ei ollut mahdollista ohittaa vaan ruuna päätti vetää liinat kiinni, kääntyä takasten kautta ympäri ja poistua paikalta. Myös ihmiset ja kaikki muukin irtaimisto oli pelottavaa, ratsastamisesta ei tullut yhtään mitään kun norsu vaan sinkoili paikasta toiseen puoliksi paniikissa. Päätin sitten laittaa kaviokkaan liinan päähän ja liinasin sitä reippaasti n. 15min. Ensimmäiset 10 minuuttiahan se juoksi ja perse lensi, sen jälkeen rauhoittui vähän. Ei muuta kuin liinaringistä takaisin maneesiin ja selkään. Nyt Lee Pocco meni jo aivan nätisti, oli tuttuun tapaan vähän meneväistä mallia muttei kuitenkaan enää sätky. Eilen kiipesin innosta pomppien (lue: mielenkiinnolla tulevaa tappelua odottaen) uudestaan ruunan kyytiin, suoraa tallista kuten tavallisestikin. Hevonen oli kuitenkin ihan täysin relax, pystyin ratsastamaan melko pitkällä kaulalla täysin no problem (yleensä LP vaan vetää itsensä täysin kasaan kun sitä on pakko pitää ettei juoksisi) ja jopa laukkaamaan pitkät sivut suoralla hevosella. Tiedän, kuulostaa hullulta, mutta ennen laukkasin hevosta vain ympyröillä ja pitkällä sivulla melko vahvassa sulkutaivutuksessa nenä tiukasti seinällä, ja jarrutellen melko paljon jatkuvasti. Mun pomo oli myös tallilla ja katsottuaan mun koulutreeniä totesi, että sehän näyttää ihan tosi rennolta, hypätään vähän! Joo hevonen oli tosi kiva, mutta ajattelin ettei hyppäämisestä tule siltikään muuta kuin ruumiita. Mitä vielä! Hypättiin kohtuu paljonkin, eikä Lee Pocco siepannut missään välissä! Sain tuotua sen rauhassa eikä me viipotettu esteen jälkeenkään. Olin niiiin yllättynyt ja tyytyväinen, hieno poika! Tänäänkin se oli aivan mahtava - laukat ja ihan kaikki toimi vaikka ilman ohjaa, mä vaan ratsastin, nauroin ääneen ja taputin hevosta molemmin käsin (laukassa pitkällä sivulla ilman tuntumaa!) :D Päivä oli kyllä pelastettu tämän ratsastuskerran ansiosta, mulle jäi aivan mielettömän hyvä mieli enkä vieläkään voi käsittää, kuinka hevonen on voinut muuttua noin paljon, viikko sitten se oli vielä ihan kamala. Kai mä sitten oon tehnyt jotain oikeinkin sen kanssa.

Eilen olin Treasuren kanssa kouluvalmennuksessa ja oli kyllä tehokas tunti. Treasure on aika vahva ja jäykkä hevonen, joka on hyvin harvoin täysin rento, ja sitä ratsastetaankin erittäin paljon gramaaneilla. Lopuksi saatiin hevonen hyvin läpi niskastaan molemmin päin ja myös siirtymisiin vähän lisää ryhtiä.

Meillä on myös vähäinen hevoskanta vaihtunut hieman. Luottoponi-Landor lähti (nyyhkis.. ) ja tilalle tuli racehorse :D Pomon nuori täykkäri-tamma Belong To Me on juossut muutaman kisan huonoilla tuloksilla (ensiksi ei halunnut mennä lähtökarsinaan ja sitten ei tullut sieltä enää pois) ja on nyt mulla ratsastettavana. Aiemminkin se on ollut ratsuhommissa mukana, mutta koko pitkän kesän nainen on viettänyt pellossa, eikä tiedä ratsu-jutuista oikeastaan mitään. Eilen liinasin tamman alle ja kiipesin sitten päästäpitäjän avustuksella kyytiin. Ratsastajaa tuo ei kummeksunut, mutta takaa se oli erittäin kevyt. Laukka-avut se osaa muttei muuta,  ja olo oli kuin pukittavan puuhevosen kyydissä. Tänään liinasin tamman gramaaneilla, ja virityksiä kiinnittäessäni ajattelin, että jätän aluksi tosi löysälle kun en tiedä mitä hermokimppu siitä tykkää, kun ei saa enää liikuteltua naamaansa vapaasti. Melkein olemattomista gramaaneista huolimatta bitch päätti keulia ympäri, kivuta takaisin jaloilleen ja tehdä samat temput uudestaan. Molemmat säästyivät silti koltuitta ja sain lopulta tamman liinatuksi, vaikken kylläkään ihan toivotulla tavalla - olisin halunnut gramaaneista vähän apua saadakseni selkää joustavammaksi, takaa aktiivisemmaksi ja myös naamaa alas, mutta hyvin vähän sain hevosesta irti. Ei muuta kuin huomista päivää odotellessa ja paljon liinassa pyörittämistä gramaanein tavallisen ratsastuksen ohessa.

Pullaa, jätskiä, ratsastusta, lisää pullaa ja villihevosia

Maanantaina oli mun synttäripäivä ja koko päivä meni kyllä niin hyvin, ettei parempaa olis voinut toivoakaan. Aurinko paistoi, radiosta soi hyvää musiikkia (ja tarpeeksi kovalla ;)  ja totesin, että mulla on aivan ihana työ. Mä vaan ratsastin ja hymyilin, mun hepat oli ihania ja elämä kunnossa. Estemaneesin radio oli iskussa ja saattoi sitä välillä jopa laulaa mukana samalla, kun ratsasteli suupielet korvissa menemään toimivilla kopukoilla. Mun lounastauolla kävin jätskibaarissa jätskillä, ja jo viime kesänä totesin, että täältä saa maailman parhaat jäätelöannokset! Voisin käydä tuolla vaikka joka päivä, vielä kun annokset eivät ole kalliitakaan. Ja valinnanvaraa on niin paljon, että pitäisikin käydä joka päivä, että tulisi kaikki testattua läpi. Heh, siinä saavutusta tälle syksylle ennen kuin pulju sulkee ovensa.. :) Synttäripullatkin tuli syötyä moneen kertaan ja illalla käytiin vielä kaverin kanssa kahvila-ravintolassa syömässä, terveellistä tämä elämä.

 

Tää vaan on ihan parasta <3 Keksin söin jo :)

 

Tänään kaikki hevoset ovat olleet ihan harvinaisen fresh. Jo yhden työkaverinkin kanssa ihmeteltiin, että missä vika, kun kaikki kopot menevät koneeseen kahdella jalalla ja takaisin talliin pää viidentenä, ratsastettaessa nousee joko etupää taikka perse ja tarhoissa vedetään rallia mahanalus jalkoja täynnä. Seitsemästä ratsastamastani hevosesta kolme tarjosi mielenvirikettä satulaan esittämällä kukin näkemyksensä mukaan sekoituksen rodeosta ja korkeasta koulusta, loput tyytyivät puhisemaan nurkissa.  Kerran kävi jo mielessä, että nyt kyllä jättää kuski istuimensa ja hetki sitten alla ollut kulkupeli jatkaa vinkuen ja loikkien matkaansa, mutta onneksi sain itseni pysymään korkeuksissa ja hevosen taas kohtapian ruodussa. Muidenkin ratsut sinkoili ja sätki, välillä tuntui että maneesit ovat täynnä eri suuntiin pomppivia hevosia ja kyydissä sinnitteleviä sekä muita sätkyjä väisteleviä ratsastajia. Eipähän tarvinut ratsastaa ihan kamalasti jalalla eteen, kun tahmeimmatkin kulkivat oma-aloitteisesti turhia patistamatta. Nykyään mulla on omia ratsastettavia yleensä neljä, maanantaisin ja keskiviikkoisin viisi + 1-3 hevosta tälle aamupäivän pomolle kuutena päivänä viikossa. Kilometrejä satulassa tulee siis ihan kiitettävästi, parhaillaan kun menee kahdeksan kopoa päivän aikana.

Kesä

Täällä kesä jatkuu jatkumistaan, toivottavasti vielä ainakin syyskuun loppuun. En voi muuta kuin kauhulla odottaa tulevaa talvea ja nauttia ihan täysillä näistä ihanista päivistä ja lämmöstä. Kieltämättä ratsastaminen on aavistuksen hikistä hommaa kun jo seistessään kaikki rojut päällä on liian kuuma, ja kunnon lenkin jälkeen onkin sitten hieman housuun kustu-olo ja saappaissa ainakin 200 astetta lämmintä. Polvipaikkahousut ovat kyllä omiaan näille helteille, vielä kun saisi kiedottua jalkansa jotenkin vähemmän tukalasti.  Hevosetkin saavat suihkun lähes poikkeuksetta joka ratsikeikan jälkeen, ja melkeinpä toisen mokoman ylämäkikävelykonetreenin (sallikaa kirjoitusvirhe, mulla ei hajuakaan laitetaanko väliä tai väliviivaa, olkoon siis noin) päätteeksi. Itsekin tekisi mieli päästä suihkuun viimeistään toisen hevosen jälkeen, muttei auta kuin kiivetä sinnikkäästi viidennen ja kuudennenkin kopon kyytiin, että saa hommat joskus päätökseenkin.

6.9.2013, parhaimmillaan +31 astetta, kelpaa!

Arki luistaa eikä mitään erikoista ole oikeastaan tapahtunut. Torstaina ja perjantaina  pääsin taas hyppäämään. Torstaina ison ja omin jaloin liikkuvan Treasuren kanssa pieniä teitä, ja sitten perjantaina vakiponi-Landorin kanssa rataa. Perjantai ei ollut mun päivä sitten yhtään. Ensin oli kiire, sitten sain kaviosta päähäni, hevoset olivat tyhmiä koneessa, puhkesi järjetön myrsky ja lopulta tuli ratsastettua, itkettyä ja ratsastettua taas. Hyppytreeneissä tuntui vain ettei mikään onnistunut, ei ollut energiaa ratsastaa ratoja ja tehtäviä toisensa perään ja outo tuska ja ahdistus painoi mieltä. Seuraavankin hevosen kanssa tappelin vielä yksin estemaneesin nurkassa yrittäen ratsastaa koulua ilman puoliksikaan kelpaavaa tulosta, mutta onneksi illalla oli jo taas hyvä mieli, kohti seuraavaa päivää. Lauantaina olin töiden jälkeen kuskina ja apukäsinä kisoissa yhdelle ratsukolle, helppo homma ja rento päivä. Illalla lähdettiin vielä hyvän kaverin kanssa viihteelle katsastamaan nuorten hevosten SM-kisojen bilepuolta. Hauskaahan meillä oli ihan valtavasti ja vanha tiimi oli taas vihdoin tuttuun tapaan koossa pitämässä kivaa. Täällä on aivan normaalia järjestää huippuhyvät kekkerit maneesiin taikka isoon telttaan jonnekin pellolle, eikä tälläkään kertaa ratsastajabileet tuottaneet pettymystä, ne on melkein aina hyviä ja väkeä riittää! Sunnuntain alkuperäinen suunnitelma oli taas lähteä hyppäämään kisat, joka meni kuitenkin sitten puihin kovien maksujen vuoksi. Näillä näkymin starttaan seuraavan kerran 3 tai 4 luokkaa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, sitä ennen treeniä, treeniä, kovasti treeniä. Mun sunnuntai menikin sitten oikein leppoisasti 2 hevosta ratsastaen ja voi että kun molemmat olikin kivoja, varsinkin poni <3.

Aloha Heja He! Bundeschampionaatin partyt - tyhmät saksalaiset istuvat lattialle jonoiksi tietyn kappaleen ajaksi, parhaimmillaan siellä istuu lähes kaikki soutamassa. Kamera ei pystynyt parempaan, sori..

 

Steil - jjaiks!

Viime viikonloppunakin olimme sekä lauantaina, että sunnuntaina liikenteessä. Vartin ajomatkan päässä järjestettiin hyppykarkelot nurmella, jonne suuntasimme lauantaina vain yhden ratsukon, ja sunnuntaina 4 ratsukon voimin. Nurmikisat on sinänsä joo jalo ja kaunis ajatus, mutta ite en vaan niistä tykkää. Kipeitä käsiä, harmaita hiuksia ja paljon turhaa vaivaa hokkien takia.

 

Sunnuntaina olikin hetki, jota en ole ikinä osannut ajatella pienessä mielessäni edes mahdolliseksi. Mä hyppäsin kisat täällä Saksassa! Kyllä - minä, joka ei ole viimeiseen vuoteen paljoakaan ratsastanut. Minä, joka ei ole kisannut satunnaisia pieniä Suomen käpykisoja enempää. Minä, joka vielä pari vuotta sitten ratsastin vanhalla ravurilla ja pienillä poneilla pitkin metsiä otsalamppu päässä. Mun pomo on nyt vakaasti päättänyt tehdä musta ratsastajan. Mitäs sitä sitten aikailemaan, nostetaan apina puuhun ja ei muuta kuin ratoja alle. Useampia kisahevosiakin on jo ilmeisesti tiedossa, kotiutuvat pikkuhiljaa. Kisatilanne on mulle viimeisen vuoden ajalta onneksi jo niin läpituttu, ettei ratsastajanakaan se oikeastaan kummastuttanut, enkä ihme kyllä jännännytkään oikeastaan. Radalla mä en saanut itselleni oikeen missään vaiheessa sellaista hyvää fiilistä, ja kun ratsastin pois, olin ihan varma että koko rundi oli ollut ihan järkyttävä. Hyväksi ekaksi kisaksi sitä silti kehuivat vaikka vähän turhaa kiersinkin kaikki nurkat läpi. Radalla oli vain tunne ettei poni käänny, vaikka totuushan taitaa olla että kaikessa järkytyksessäni en muistanut sitä edes kääntää kun vain puoliteholla. Myöhemmin näin radasta videon ja meno kieltämättä kyllä näytti paremmalta miltä tuntui. No, pääasia että selvisin kunnialla loppuun, muistin radan ja vähän  jopa ratsastaakin. Kotiin vietäväksi 3. sija ja tuttuun suomalaiseen tapaan valkoinen ruusuke. Nyt menin vielä ilmeisestikin jonkin seuraluokan tyylisen kisan ilman kunnon kisalupia, mutta huomenna saan Saksan liitolta kansalliset luvat ja sitten voin osallistua ihan tavan karkeloihinkin. Mun piti lähettää myös SRL:lle lappu, jonka Suomen liitto leimasi ja Suomen suostumuksella pystyn sitten saamaan luvat tänne Saksaan.

Lähtölistaa, suomi-värit edustettuna!

Ja tulosta

Maanantaina aloitin työt myös toiselle työnantajalle. Nyt teen aamusta puoli päivää klo 8-12 samassa tallipihassa vaikuttavalle miehelle. Yksi työntekijä hajotti kätensä hevosen kanssa ja on nyt 8 viikkoa sairaslomalla, jota sitten tuurailen syyskuun loppuun ainakin. Tälle pomolle olen yleensä ratsastanut 2 hevosta, siivonnut vähän tallia (huom. tosi vähän ja huonosti, lähinnä siis kiskon purut reunoilta takaisin keskelle, mut tapetaan jos siivoan purukarsinat Suomen malliin), hoitanut kävelykoneen ja liinannut hevosia jos on jäänyt aikaa. Puolen päivän tienoilla yleensä pidän pienen lounastauon ja omieni kanssa pyrin aloittamaan siinä 13 aikaan.

Tässä kaikki mitä lähti kuudesta karsinasta. Aika karmeetahan toi on, mutta täälä vaan on tyylinä lisätä puhdasta päälle ja tyhjätä koko homma sitten kerralla..

Tänään mun piti mennä kouluvalmennukseen, mutta poni olikin pipi ja tunti jäi välistä, muut hevoset olin jo ratsastanut aiemmin päivällä. Näytti vähän siltä että toinen takapolvi jäi lukkoon, liikkuessaanhan tuo meni aivan sulavasti, mutta pienestäkin pysähdyksestä ja välillä tiukasta käännöksestä taas vaikeasti liikkeelle. Kyseisellä hevosella on ollut samaa ennenkin aina silloin tällöin, mutta hevosta ja sen sairaushistoriaa vielä kunnolla tuntematta en viitsinyt sitä enempää liikutella. Mun pomo saa sen todeta käyttökelpoiseksi ennen kuin kiipeän taas kyytiin. Sen verran arvokkaista kintuista kuitenkin puhutaan, että näiden kanssa tulee olemaan väkisinkin hieman varovaisempi, vaivaista en halua liikutella ellei käsky käy. Meidän oma kävely-/juoksumattokin on rikki ja yhdellä toisella hevosella on ilmeisesti jokin allerginen reaktio, karvat vaan pölisee ja iho paistaa kun vähän rapsuttaa saven kaltaisella aineella hoidetusta kohdasta. Kaikki epäonni vaan aina kertyy samalle päivälle, great....