Steil - jjaiks!

Viime viikonloppunakin olimme sekä lauantaina, että sunnuntaina liikenteessä. Vartin ajomatkan päässä järjestettiin hyppykarkelot nurmella, jonne suuntasimme lauantaina vain yhden ratsukon, ja sunnuntaina 4 ratsukon voimin. Nurmikisat on sinänsä joo jalo ja kaunis ajatus, mutta ite en vaan niistä tykkää. Kipeitä käsiä, harmaita hiuksia ja paljon turhaa vaivaa hokkien takia.

 

Sunnuntaina olikin hetki, jota en ole ikinä osannut ajatella pienessä mielessäni edes mahdolliseksi. Mä hyppäsin kisat täällä Saksassa! Kyllä - minä, joka ei ole viimeiseen vuoteen paljoakaan ratsastanut. Minä, joka ei ole kisannut satunnaisia pieniä Suomen käpykisoja enempää. Minä, joka vielä pari vuotta sitten ratsastin vanhalla ravurilla ja pienillä poneilla pitkin metsiä otsalamppu päässä. Mun pomo on nyt vakaasti päättänyt tehdä musta ratsastajan. Mitäs sitä sitten aikailemaan, nostetaan apina puuhun ja ei muuta kuin ratoja alle. Useampia kisahevosiakin on jo ilmeisesti tiedossa, kotiutuvat pikkuhiljaa. Kisatilanne on mulle viimeisen vuoden ajalta onneksi jo niin läpituttu, ettei ratsastajanakaan se oikeastaan kummastuttanut, enkä ihme kyllä jännännytkään oikeastaan. Radalla mä en saanut itselleni oikeen missään vaiheessa sellaista hyvää fiilistä, ja kun ratsastin pois, olin ihan varma että koko rundi oli ollut ihan järkyttävä. Hyväksi ekaksi kisaksi sitä silti kehuivat vaikka vähän turhaa kiersinkin kaikki nurkat läpi. Radalla oli vain tunne ettei poni käänny, vaikka totuushan taitaa olla että kaikessa järkytyksessäni en muistanut sitä edes kääntää kun vain puoliteholla. Myöhemmin näin radasta videon ja meno kieltämättä kyllä näytti paremmalta miltä tuntui. No, pääasia että selvisin kunnialla loppuun, muistin radan ja vähän  jopa ratsastaakin. Kotiin vietäväksi 3. sija ja tuttuun suomalaiseen tapaan valkoinen ruusuke. Nyt menin vielä ilmeisestikin jonkin seuraluokan tyylisen kisan ilman kunnon kisalupia, mutta huomenna saan Saksan liitolta kansalliset luvat ja sitten voin osallistua ihan tavan karkeloihinkin. Mun piti lähettää myös SRL:lle lappu, jonka Suomen liitto leimasi ja Suomen suostumuksella pystyn sitten saamaan luvat tänne Saksaan.

Lähtölistaa, suomi-värit edustettuna!

Ja tulosta

Maanantaina aloitin työt myös toiselle työnantajalle. Nyt teen aamusta puoli päivää klo 8-12 samassa tallipihassa vaikuttavalle miehelle. Yksi työntekijä hajotti kätensä hevosen kanssa ja on nyt 8 viikkoa sairaslomalla, jota sitten tuurailen syyskuun loppuun ainakin. Tälle pomolle olen yleensä ratsastanut 2 hevosta, siivonnut vähän tallia (huom. tosi vähän ja huonosti, lähinnä siis kiskon purut reunoilta takaisin keskelle, mut tapetaan jos siivoan purukarsinat Suomen malliin), hoitanut kävelykoneen ja liinannut hevosia jos on jäänyt aikaa. Puolen päivän tienoilla yleensä pidän pienen lounastauon ja omieni kanssa pyrin aloittamaan siinä 13 aikaan.

Tässä kaikki mitä lähti kuudesta karsinasta. Aika karmeetahan toi on, mutta täälä vaan on tyylinä lisätä puhdasta päälle ja tyhjätä koko homma sitten kerralla..

Tänään mun piti mennä kouluvalmennukseen, mutta poni olikin pipi ja tunti jäi välistä, muut hevoset olin jo ratsastanut aiemmin päivällä. Näytti vähän siltä että toinen takapolvi jäi lukkoon, liikkuessaanhan tuo meni aivan sulavasti, mutta pienestäkin pysähdyksestä ja välillä tiukasta käännöksestä taas vaikeasti liikkeelle. Kyseisellä hevosella on ollut samaa ennenkin aina silloin tällöin, mutta hevosta ja sen sairaushistoriaa vielä kunnolla tuntematta en viitsinyt sitä enempää liikutella. Mun pomo saa sen todeta käyttökelpoiseksi ennen kuin kiipeän taas kyytiin. Sen verran arvokkaista kintuista kuitenkin puhutaan, että näiden kanssa tulee olemaan väkisinkin hieman varovaisempi, vaivaista en halua liikutella ellei käsky käy. Meidän oma kävely-/juoksumattokin on rikki ja yhdellä toisella hevosella on ilmeisesti jokin allerginen reaktio, karvat vaan pölisee ja iho paistaa kun vähän rapsuttaa saven kaltaisella aineella hoidetusta kohdasta. Kaikki epäonni vaan aina kertyy samalle päivälle, great....